Vuokrasin kirjan

Kiitos kirjeestä. Jatkoimme ajatustenvaihtoa hieman tavallisuudesta poiketen ja osittain myös hyvät tavat unohtaen — julkisuudessa.

Jospa jatkaisimme asiallisemmin.

Ohessa (PDF) on vastauksemme TTVK:n kirjeeseen.

Bookabookan kirjeen keskeinen sisältö on tässä:

Bookabooka saa jokaisesta tekstiviestistä 0,37 euroa (loput 58 senttiä jäävät teleoperaattoreille ja veroihin). Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry:n mielestä tämä on vuokrauksen osalta oikeudenhaltijoiden lupaa edellyttävää liiketoimintaa.

Tekijänoikeuspäivän kunniaksi Bookabooka Oy tarjoutuu tilittämään toistaiseksi kaikki tekstiviesteistä saamansa tuotot kokonaisuudessaan TTVK:n osoittamalle taholle. Tilitys koskee myös TTVK:n laillisiksi toteamia, myytäviin, lahjoitettaviin, vaihdettaviin jne. kirjoihin liittyviä tuottoja.

Palvelumme jatkuu ennallaan. Ainoa muutos on, että tekstiviesteistä saamamme tuotot annamme TTVK:lle.

Bookabooka Oy:n kirje TTVK ry:lle - PDF

Kaisla Kuuskoski kirjoittaa tämän päivän Hesarissa kirjakirppiksestä, joka pidettiin Kallion lukiossa. Tekstiä on ilo lukea, se on kuin suoraan Bookabookan markkinointiosaston kynästä.

;+)

Kuuskosken jutun otsikko on Koulukirjoja second handina. Tekstistä ilmenee, että kalliolaiset ovat myyneet ja ostaneet kirjojaan omalla kirpputorillaan jo vuodesta 2004 alkaen. Toiminnan aloitti koulun ympäristöryhmä.

Usein kirppis on ollut vartissa ohi. Kirjoja tarvitsevat ovat tarkkasilmäisinä viemässä kermat päältä.

Ilmeisesti hinnat ja tarjonta ovat kohdallan, koska menestys on näin suuri.

Monissa lukioissa on ilmoitustaulu kirjojen myymiselle. Ostaja laittaa viestin myyjälle, sopivat tapaamisajan ja -paikan. Helppoa ja yksinkertaista, hinnat ovat viidestä kymmeneen euroon, murto-osan kirjakauppahinnoista.

Hyvä, hyvä! Näin juuri.

Sen jälkeen, kun Bookabookan palvelu otettiin koekäyttöön, olen ollut lukuisissa tilaisuuksissa kertomassa uudesta tavasta hankkia kirjoja ja auttaa kaveria tarjoamalla omia kirjoja vuokralle tai myytäväksi. Juttua riittää aina. Tapaamani ihmiset kysyvät usein, olisiko minulla antaa käyntikorttia.

Alkavalla yrittäjälle ei ole pakko olla omaa käyntikorttia, mutta oma kortti kyllä auttaa monessa.

Bookabookalla hankittiin kortit pian aloittamisen jälkeen.

Bookabooka Oy:n käyntikortti

Halusimme säästää kustannuksia tekemällä meille kolmelle Bookabookan pyörittäjälle yhteisen kortin. Se käy päinsä siten, että kirjoitamme aina käsin omaan korttiimme oman sähköpostiosoitteemme alkuosan, joka on etunimi.sukunimi

Homma toimii mainiosti.

Kerron aina, mistä on kysymys, kun ennen korttini ojentamista kirjoitan oman nimeni korttiin.

Kerran mainitsin yhdelle kuulijalleni, että sitten kun rekrytoimme lisää osaamista, on meillä nimikortit heti valmiina uudelle työntekijälle. Sain yllättävän vastauksen. Heebo sanoi, että eikö´s hommassa olekaan kyse siitä, että irtisanoessamme jonkun, voimme pyytää nimikortit takaisin antaaksemme ne pois potkitun seuraajalle. Sillä kerralla jäin sanattomaksi.

Poliisilla on asiaa. Pirkanmaan poliisilaitos julkaisi tiedotteen Poliisi muistuttaa yksityisten väliseen internet-kauppaan liittyvästä riskistä, joka kannattaa lukea.

Periaatteessa nettihuutokaupat, vaikkapa eBAY ja Huuto.net, eivät voi toimia. Pääsääntöisesti myyjät pyytävät ostajaa lähettämään ensin rahat. Vasta maksun saatuaan tavaran omistaja lähettää sen ostajalle. Ja tosiaankin, näin tapahtuu. Ensin maksu, sitten tavara. Miksi vain ani harva on huijari? Rikollinen voisi vain kerätä fyrkat ja jättää tavarat lähettämättä — jos tavaraa on koskaan ollutkaan. Kumma kyllä, tämä ei ole vallitseva toimintatapa. Tietyn logiikan mukaan nettihuutokaupan ja -kirpputorin pitäisi olla mahdotonta. Onneksi esimerkit todistavat toista.

Poliisille tuleekin viikottain pettyneitä asiakkaita tekemään rikosilmoitusta, kun haluttua tuotetta ei lupauksista ja maksusta huolimatta olekaan tullut, tai tuote on ollut väärä. Usein myyjä on pitkittänyt asiaa väittämällä, että hän on jo lähettänyt tuotteen.

Näin voi käydä myös Bookabookassa. Toivottavasti ei käy, mutta mahdollista se on.

Bookabooka on saanut alkunsa opiskelijamaailmassa ja on toistaiseksi keskittynyt kurssikirjojen vuokraamiseen. Meille tullaan, kun etsitään halpoja kirjoja ja halpoja kurssikirjoja. Sangen usein kirja löytyy todella läheltä, oman oppilaitoksen kampukselta. Silloin kirjan omistaja ja tarvitsija vaihtavat kirjan ja rahat tavatessaan toisensa. Näin tavaraa (kirjaa) ei tarvitse lähettä postitse eikä luotettavuusongelmia tule.

Ostajallakin on vastuunsa. Ostajan on pyrittävä varmistamaan, että myyjä on luotettava. Hyvä tapa on esim. sopia tapaaminen myyjän kanssa, jolloin ostaja voi tutustua haluamaansa tuotteeseen.

Näin juuri!

Aina ei kohtaaminen kuitenkaan ole mahdollista pitkistä välimatkoista tai muista syistä johtuen. Itse olen kuullut kourallisesta tapauksia, joissa Bookabookan käyttäjät ovat lähettäneet kirjansa sen sijaan, että olisivat tavanneet kirjan ostajan tai vuokraajan. Kaikki on mennyt ongelmitta. Hyvä niin. Lue silti edellä linkkaamani poliisin tiedote.

Vuokraa kirjasi -kysely 10-11/2008, 2143 vastaajaa. Kyselyvastausten analysointi. Yhdeksäs kysymys.

Paljonko voisit maksaa vuokraa kurssikirjasta?

2020 vastaustausta (aika mukavasti, kiitos kaikille), vastausten keskiarvo:

4,7 euroa kuukaudessa

Ylioppilaslehden toimittaja Ninni Lehtniemi jututti Bookabookan toimitusjohtaja Vesa Kaartista. Ylkkärin joulukuun numero ilmestyi tänään ja siinä Bookabookaa käsitellään otsikon Yliopiston opiskelijapalveluiden puutteet poikivat liikeideoita alla.

Aiemmasta Bookabookan saamasta medianäkyvyydestä poiketen tässä jutussa on mukana myös kritiikkiä:

HYYn koulutuspoliittinen sihteeri Liisa Ansala pitää hälyttävänä sitä, että opiskelijapalveluiden puutteilla pyritään rahastamaan. Ansalan mukaan juuri kurssikirjojen vähäisyys ja graduohjauksen laatu ovat Helsingin yliopistossa opiskelevien suurimpia ongelmia.

”Mielestäni tämä on selkeä viesti yliopistolle. Sen pitää panostaa näihin asioihin, ettei tule sellaista tilannetta, että joku saa rahalla kurssikirjat tai graduohjauksen. Tässä on nähtävissä eriarvoistumisen mahdollisuus.”

Ansala kehottaa opiskelijoita vaatimaan palveluita yliopistolta sen sijaan, että ryhtyisivät maksamaan niistä.

Huomaavaisesti lehti suo kuitenkin viimeisen sanan Vesalle:”Jos opiskelija on joutunut ostamaan kirjan siksi, ettei sitä ole ollut kirjastossa, tämä on konsti saada rahaa takaisin.”

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään Hinta & Laatu -teemasivuilla otsikolla Joulukirjat saa kaupasta halvemmalla kuin netistä.

Juttu käsittelee myydyimpiä kirjoja, niitä samoja, joita kaikki muutkin lukevat:

Menestyskirjat, joissa hintakilpailu on kovinta, saa nettikauppoja halvemmalla suurista marketeista ja perinteisistä kirjakaupoista.

Juttua varten oli koottu 20 kirjan kori, jonka hinta vaihteli 455 ja 544 euron välillä eri kaupoissa. Kuka ostaa 20 bestselleriä? Joululahjaksi, kenties?

Eilen käsittelemistäni kyselyvastauksista — vastaajista — vain yksi 1770:stä kertoi vertaavansa kirjakauppojen hintoja ennen ostopäätöstä.  Sen sijaan nettikirjakauppojen hintoja vertailee moni. Selvästikin useamman kannattaisi vertailla myös kivijalkakauppojen hintoja eikä tyytyä ainoastaan netin tarjontaan. Ainakin, jos kurssikirjojen hinnoissa on vastaavia eroja.

Vuokraa kirjasi -kysely 10-11/2008, 2143 vastaajaa. Kyselyvastausten analysointi. Kuudes kysymys.

Jos ostat kurssikirjoja, mistä hankit ne on sanasta sanaan se, mitä tutkimuskyselyssä tiedusteltiin. Tämä oli avoin kysymys, johon 1770 opiskelijaa kirjoitti vastauksensa itse.

Yleisimmät ostopaikat ovat Akateeminen ja Suomalainen Kirjakauppa. Näiden samojen nettikirjakaupat mainittiin kumpikin vain kerran. Muuten netti vaikuttaa hyvin suositulta, ainakin seuraavat saivat lukuisia mainintoja.

• adlibris.fi
• amazon.co.uk
• bookplus.fi
• booky.fi
• docendo.fi

Jostakin syystä kirjoja verkossa tarjoavien nimien alkukirjaimet ovat aakkosten alkupäästä. Sikäli Bookabooka sopii hyvin joukkoon.

Kymmenet vastaajat korostivat hinnan merkitystä vastaamalla vaikkapa “halvin mitä netistä löytyy” tai “Internetin kirjakaupoista. Siellä ne ovat edullisimmat“. (Itselleni yllättävän) monet kertovat ostavansa kirjansa Sokoksesta, Stockmanilta ja Prismasta.

Vain muutama kertoi ostavansa kirjat koulun tai oppilaskunnan kimppatilauksina. Lyhyin vastaus kysymykseen kirjojen ostopaikasta oli tällä kerralla: Seinäjoki.

Tälläkin palstalla on kysytty (kommenttipuheenvuoro 13. marraskuuta 2008), että onhan kirjojen vuokraaminen luvallista? Vastasin oikopäätä, että kyllä on. Asiaa on kysytty Kopiostolta ja saatu tieto, että esteitä kuluttajien väliselle vuokraamiselle ei ole.

Viime viikolla tuli postia. Yhden etujärjestön johtaja tiedustelee, miten olemme toiminnassamme huolehtineet tekijänoikeuksista. Hän toteaa, että aineistojen vuokraaminen edellyttää aineiston oikeudenhaltijoiden lupaa.

Jaha, tämäkö estää kirjojen vuokraamisen? Ei sentään!

Tiesitkö, että Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut sellaisen kuin Direktiivi vuokraus- ja lainausoikeuksista 2006/115/EY. Siis EU:lta saadaan muutakin kuin kurkkudirektiivi? Kyllä vaan, vuokrausdirektiivi on juuri meitä varten. Ja mikä on direktiivi? Se on jäsenmaita koskeva velvoite järjestää oma lainsäädäntönsä direktiivin edellyttämälle tolalle. EU:n mallioppilaana Suomi on tietysti jo hoitanut asian.

Kirjan tekijöille kuuluu toki korvaus tehdystä työstä, sehän on selvä. Kun me ostamme kirjan, osa kirjan myyntihinnasta päätyy tekijöille. No, mitäpä sitten, kun kirja myydään toisen kerran, käytettynä? Ei mitään, tekijät ovat jo korvauksensa saaneet. Muuttuuko tilanne, kun kirja lainataan tai vuokrataan?

Lain perusteluista (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain 19 §:n muuttamisesta) voidaan päätellä, että

Yksityishenkilöiden eli kuluttajien välinen vuokraus- ja lainaustoiminta on lähtökohtaisesti sallittua, koska se ei voi olla määrältään merkittävää.

Lisäksi laissa on todettu, että

Opetustoimintaa palveleva lainaaminen on sallittua. Siitä ei siis tarvitse maksaa korvausta.

Vuokraa kirjasi -kysely 10-11/2008, 2143 vastaajaa. Kyselyvastausten analysointi. Viides kysymys.

Luulin, että kun kysytään raha-asioista, vastausten määrä putoaa. Niin ei käynyt. 2015 vastasi kysymykseen vuoden kurssikirjabudjetista. Nollabudjetilla menee 17 % miehistä ja 15 % naisista, yhteensä 303 vastaajaa.

Jäljelle jääneet 1712 vastaajaa käyttävät yhteensä 195 tuhatta euroa kirjoihin vuodessa, se tekee 114 euroa henkeä kohden. Summa on pienempi kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. (Taisin kertoa sen vanhan eli väärän summan yhdessä lehtihaastattelusssa. Sori.)

114 € kirjarahat jaettuna vuosittaisella 3,4 kirjalla on 33,5 euroa kirjaa kohden. Kirjakauppiaita täällä? Maksaako kurssikirja keskimäärin reilut kolmekymmentä euroa?

Idean jalostaminen liikeideaksi vaatii paljon työtä. Liikeidean jalostaminen toimivaksi yritykseksi vaatii paljon enemmän työtä.

Meillä Bookabookassa aikaa kului reilu vuosi. Tuloksena on, että tiedämme tarkkaan, mitä haluamme. Tiedämme myös, kuinka Bookabookan verkkosivujen pitää toimia. Nyt sekin on tiedossa, paljonko täydellisen kurssikirjavuokraamon koodaustyö maksaa. Hirvittävän paljon.

Päätimme tinkiä vaatimuksista. Kysyimme pilottikäyttäjiltä, kelpaako nykyinen toteutus. Vai olisiko parempi sulkea toviksi ja avata vasta myöhemmin valmiimman kanssa?

Bookabooka 1.0 on riittävän hyvä.

Pieniä muutoksia tehdään jatkuvasti, versiot 1.1 ja 1.2 julkaistiin huomaamatta. Tiimillämme on suunnitelma 2.0-, 3.0- ja 4.0-vaiheista ja lisää syntyy jatkuvasti. Osa suunnitelmista menee varmasti uusiksi sitä mukaa, kun käyttäjien palaute antaa aihetta.

Miksi emme tehneet suoraan “täydellistä”, kun kerran tiedämme kaavan? Koska kaikki on maksettu omilla rahoilla. Suunnitelmat teimme itse, mutta koodaustyö ostettiin rahalla. Nyt jokainen osakas sijoitti maailmanympärimatkan verran. Otamme kiitollisuudella vastaan kehitysideoita, mutta aivan kaikkea emme voi toteuttaa heti.

Kun Bookabooka oli jo perustettu, tutustuin Kuinoma lainauspalveluun. Myös Kuinoman idea on lähtenyt omasta tarpeesta. Kuinoman perustaja Markku Jussila huomasi omassa kaveriporukassaan harrastajien hankkivan monenlaista rompetta laskettelureissuja varten. Ei ainoastaan lautoja ja suksia, vaan myös piippareita, sondeja ym. ym.

Ja paljonko niitä käytetään? Muutama viikko vuodessa.

Mitä järkeä on siinä, että hyvät harrastusvälineet makaavat suurimman osan ajasta vailla käyttöä? Ja silti monet haaveilevat vielä parempien varusteiden hankkimisesta. Jussila pähkäili, että hän käyttäisi mielellään parhaita mahdollisia tavaroita, jos vaan voisi. Mitäpä, jos jokainen jengistä hankkisi vain muutaman varusteen, mutta aivan ehdotonta huippulaatua. Ja siihen ympärille systeemi, jonka avulla tavaroiden omistajat voisivat reilun pelin säännöillä vuokrata näitä kamoja toisilleen ja toisiltaan. Ja jos ja kun aina välillä jotain menee pieleen, niin sitä varten on etukäteen sovitut menettelytavat.

Jotenkin näin Kuinoma syntyi, ymmärtääkseni.

Markku oikaiskoon kommenttiosuudessa pahimmat väärinkäsitykseni. Ja Kuinomassa voi tietysti lainata ja vuokrata mitä tahansa, ei ainoastaan ulkoiluvarusteita. Kuinoma on mainio idea, etten sanoisi.

Kun haluat jelpata kanssaihmisiäsi, niin anna kirjasi vuokralle. Jos sinulla on muuta vuokrattavaa, tee se Kuinomassa. Hopi, hopi!

Bookabooka. Suomessa. Suomeksi. Aina. Ulkomaille mennään aikanaan, jos pärjätään ensin Suomessa. Kaikki lähtee omasta kielestä. Jos et tiedä, mitä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tekee, ota selvää.

Kotusta ei jätetä!

Allekirjoita adressi!

Markkinoinnin kirja olisi maksanut kahdeksan kymppiä. Kävin mieluummin etsimässä sitä kouluni kirjastosta.

Kaikki viisi kappaletta olivat lainassa.

Sitten menin koulun kuppilaan. Edelläni oleva opiskelija jäi ilman kahviaan, koska alle euron ostosta ei voinut maksaa pankkikortilla. Myyjä ehdotti kahvileipää lisäksi, mutta silloin ei pankkitilin kate olisi riittänyt. Näin opiskelijalla juuri etsimäni kirjan. Sanoin, että vuokraa minulle tuo kirja kympillä! Kaupat syntyivät, vuokrasin kirjan ja pääsin tentistä läpi.