Asiasanan ‘pyöräily’ Arkisto

Kirjavarasto

20.11.2008 Jussi Riku

Bookabookan pääkonttori on HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun yrityshautomon tiloissa. Naapuri”talo” on Helsingin Messukeskus ja toinen naapuri vastaapäätä on Helsingin pääkirjasto. Vitsailin yhdelle vierailijaryhmälle, että toiminnan laajentuessa saamme Messukeskuksesta hyvän kirjavaraston. Täydestä meni.

Jouduin heti oikaisemaan, että kurssikirjavuokraamo Bookabooka ei omista yhtään kirjaa.

Kirjavarasto

Kirjavarasto

Kaikki kirjat ovat opiskelijoiden omia, Bookabookalla ei ole omaa kirjavarastoa. Toisin on naapurilla, Helsingin kaupunginkirjastolla. Sivuutan työmatkallani pääkirjaston, kun kuljen fillarilla. Pääkirjaston yhdessä kulmassa on juliste ikkunassa. Julisteessa on kirjavuori ja sana Kirjavarasto. Olen tähän asti luullut, että kyse sarkasmista. Olen väärässsä. Paikan nettisivuilla lukee:

Kirjavaraston tehtävänä on säilyttää ja saattaa yleisön käyttöön kulttuurisesti merkittävää, usein loppuunmyytyä aineistoa.

Käyn tarkastamassa kirjavaraston, kun se on keskiviikkoiltapäivänä avoinna yleisölle. Useampikin seikka on toisin kuin kirjastossa yleensä.

Ensinnäkin, siellä on vanhoja teoksia. Ohessa pari kuvaa.

Valtiopäivien pöytäkirjoja

Valtiopäivien pöytäkirjoja

Toiseksi, siellä ei ole asiakkaita. Tai on yksi, minun lisäkseni.

Joululehtiä

Joululehtiä

Kolmanneksi, henkilökunta näyttää koostuvan miehistä. Yleensä kirjastoväki on jostain syystä naisvaltaista. Kirjavaraston jengi — tai ainakin tänään paikalla olevat — ovat kaikki miehiä. Niin kai se on, että sosiaalisesti taitavammat naiset ovat yläkerrassa palvelupuolella ja jöröt miehet saavat sitten pölyttyä ikkunattomassa varastossa. Ne kaksi kohtaamaani ovat kyllä sikäli väärässä paikassa, että he ovat oikein auttavaisia ja ystävällisiä.

Kirjavaraston poistomyyntihyllysta saa kaksi kirjaa eurolla. Opin myös sen, että Kirjavarasto ei ole Varastokirjasto. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että Bookabookan hakutuloksissa näytetään molempien tarjonta.

Ideasta liikeideaksi

11.11.2008 Jussi Riku

Ensimmäinen kirjavuokraus oli menestys.

Kirjan omistaja oli tyytyväinen ja vuokralainen oli tyytyväinen. Win-win, molemmat voittivat.

(Myös meidät yhdistänyt kahvilanpitäjä sai 95-senttisensä.)

Koulumatkani on 10 km. Kuljen matkan polkupyörällä. Fillarimatkat käytän ajatteluun. 10 x 40 minuuttia viikossa, suosittelen sekä ajattelua että pyöräilyä!

Nyt on paljon ajateltavaa, molemmat aivosolut joutuvat töihin. Olenko keksinyt jotain ainutlaatuista? Miksi en ole koskaan kuullutkaan kirjojen vuokraamisesta? Jos idea on muka hyvä, niin kai sen joku on jossain jo toteuttanut?

Seuraavana päivänä koululla kerron kurssikirjojen vuokraamisesta ystävilleni Sannalle ja Antille. Molemmat innostuvat ja lähtevät heti mukaan suunnittelemaan kurssikirjavuokraamoa. Ihmettelemme kolmistaan, kuinka emme osaa googlata esiin ensimmäistäkään kurssikirjavuokraamoa. On vuosi 2006. Nyt kaksi vuotta myöhemmin tilanne on toinen, muutamissa paikoissa eri puolilla Maapalloa voi vuokrata kirjoja, myös kurssikirjoja. Yhteistä kaikille on, että kirjat ovat vuokraamon omia. Minä keksin, että

opiskelijat vuokraavat kirjoja toisiltaan ja toisilleen,
ilman välikäsiä.

Minun kurssikirjavuokraamoni ei omista yhtään kirjaa eikä ole kirjavuokrauksen osapuoli. Kirjojen vuokraus tapahtuu suoraan vuokranantajan ja vuokralaisen välillä. He sopivat keskenään, missä ja millä hinnalla he vaihtavat kirjat ja vuokrarahat.

Käyttäjille ilmainen palvelu tietysti sopii, mutta liikeideana ilmaispalvelun tarjoaminen vaatii vielä pohtimista.