Vuokrasin kirjan

Ensimmäinen kirjavuokraus oli menestys.

Kirjan omistaja oli tyytyväinen ja vuokralainen oli tyytyväinen. Win-win, molemmat voittivat.

(Myös meidät yhdistänyt kahvilanpitäjä sai 95-senttisensä.)

Koulumatkani on 10 km. Kuljen matkan polkupyörällä. Fillarimatkat käytän ajatteluun. 10 x 40 minuuttia viikossa, suosittelen sekä ajattelua että pyöräilyä!

Nyt on paljon ajateltavaa, molemmat aivosolut joutuvat töihin. Olenko keksinyt jotain ainutlaatuista? Miksi en ole koskaan kuullutkaan kirjojen vuokraamisesta? Jos idea on muka hyvä, niin kai sen joku on jossain jo toteuttanut?

Seuraavana päivänä koululla kerron kurssikirjojen vuokraamisesta ystävilleni Sannalle ja Antille. Molemmat innostuvat ja lähtevät heti mukaan suunnittelemaan kurssikirjavuokraamoa. Ihmettelemme kolmistaan, kuinka emme osaa googlata esiin ensimmäistäkään kurssikirjavuokraamoa. On vuosi 2006. Nyt kaksi vuotta myöhemmin tilanne on toinen, muutamissa paikoissa eri puolilla Maapalloa voi vuokrata kirjoja, myös kurssikirjoja. Yhteistä kaikille on, että kirjat ovat vuokraamon omia. Minä keksin, että

opiskelijat vuokraavat kirjoja toisiltaan ja toisilleen,
ilman välikäsiä.

Minun kurssikirjavuokraamoni ei omista yhtään kirjaa eikä ole kirjavuokrauksen osapuoli. Kirjojen vuokraus tapahtuu suoraan vuokranantajan ja vuokralaisen välillä. He sopivat keskenään, missä ja millä hinnalla he vaihtavat kirjat ja vuokrarahat.

Käyttäjille ilmainen palvelu tietysti sopii, mutta liikeideana ilmaispalvelun tarjoaminen vaatii vielä pohtimista.