Vuokrasin kirjan

Tälläkin palstalla on kysytty (kommenttipuheenvuoro 13. marraskuuta 2008), että onhan kirjojen vuokraaminen luvallista? Vastasin oikopäätä, että kyllä on. Asiaa on kysytty Kopiostolta ja saatu tieto, että esteitä kuluttajien väliselle vuokraamiselle ei ole.

Viime viikolla tuli postia. Yhden etujärjestön johtaja tiedustelee, miten olemme toiminnassamme huolehtineet tekijänoikeuksista. Hän toteaa, että aineistojen vuokraaminen edellyttää aineiston oikeudenhaltijoiden lupaa.

Jaha, tämäkö estää kirjojen vuokraamisen? Ei sentään!

Tiesitkö, että Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut sellaisen kuin Direktiivi vuokraus- ja lainausoikeuksista 2006/115/EY. Siis EU:lta saadaan muutakin kuin kurkkudirektiivi? Kyllä vaan, vuokrausdirektiivi on juuri meitä varten. Ja mikä on direktiivi? Se on jäsenmaita koskeva velvoite järjestää oma lainsäädäntönsä direktiivin edellyttämälle tolalle. EU:n mallioppilaana Suomi on tietysti jo hoitanut asian.

Kirjan tekijöille kuuluu toki korvaus tehdystä työstä, sehän on selvä. Kun me ostamme kirjan, osa kirjan myyntihinnasta päätyy tekijöille. No, mitäpä sitten, kun kirja myydään toisen kerran, käytettynä? Ei mitään, tekijät ovat jo korvauksensa saaneet. Muuttuuko tilanne, kun kirja lainataan tai vuokrataan?

Lain perusteluista (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain 19 §:n muuttamisesta) voidaan päätellä, että

Yksityishenkilöiden eli kuluttajien välinen vuokraus- ja lainaustoiminta on lähtökohtaisesti sallittua, koska se ei voi olla määrältään merkittävää.

Lisäksi laissa on todettu, että

Opetustoimintaa palveleva lainaaminen on sallittua. Siitä ei siis tarvitse maksaa korvausta.

Tavoittamistani kirjojen vuokraajista suurin osa sopii vuokrauksesta suullisesti. Sopiihan se, sopimus se on suullinenkin sopimus. Bookabookassa on kuitenkin tuumattu toisin. Bookabooka suosittelee:

Kun vuokraat kirjan, tee kirjallinen sopimus.

Myös kirjan lainaaminen kirjastossa perustuu sopimukseen. Sopimus on tehty kirjaston ja lainaajan välillä silloin, kun kirjastokortti on myönnetty. Koska Bookabookassa ei käytetä kirjastokorttia eikä Bookabooka ole vuokrauksen osapuoli, on kirjan omistajan ja vuokralaisen tehtävä vuokrasopimus keskenään. Bookabooka tarjoaa valmiin vuokrasopimuslomakkeen.

Kirjanvuorkasopimukseen kannattaa kirjata ainakin seuraavat asiat:

• Vuokrattavan kirjan nimi ja tekijä, painos tai painovuosi ja kirjan kunto
• Vuokranantajan ja vuokralaisen nimet, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet
• Vuokran ja pantin määrä sekä viivästysmaksu
• Kirjan palautusaika ja -paikka

On myös paikallaan tarkastaa molempien osapuolten henkilöllisyys.

Bookabookan sopimuslomaketta kannattaa käyttää myös silloin, kun lainaa kirjojaan kavereille eikä peri lainkaan vuokraa. Itselläni ainakin olisi paljon enemmän kirjoja, jos olisin aina antaessani kirjan lainaksi sujauttanut hyllyyn kirjan tilalle täytetyn lomakkeen. No, ehkä kirjatilanteeni olisi sama, mutta ainakin tietäisin, kenelle kirjani jäivät.

Vuokrasopimuksesta on tullut käyttäjäpalautetta:

Näin oululaisena lainaajana ehdottaisin sellaista parannusta palveluun, että vuokrasopimuksessa otettaisiin huomioon myös se, että kirjan luovutus ja palautus voidaan hoitaa myös postin kautta ja siksi vuokrasopimuksessa kai olisi hyvä olla kohta, jossa sovitaan siitä, kuka kustantaa (meno- ja paluu-)postituskulut. (vai oliko tämä jo otettu huomioon?)

Luin mallisopimuksen juuri läpi. Se on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi eikä siinä ole omaa kohtaansa postituskuluille, vielä.

Tilanne johtuu paljolti siitä, että kuvittelen Bookabookan toiminnan hyvin paikalliseksi. Saman oppilaitoksen vanhempien vuosikurssien opiskelijat vuokraavat omia kirjojaan nuorempien vuosikurssien opiskelijoille. Siinä ei Itellalle ole sijaa eikä osuutta.

Mutta kävi minulle itsellenikin jo niin, että tarjoamalleni kirjalle löytyi ottaja toiselta paikkakunnalta. Kirjan tarvitsija kysyi, voisinko lähettää kirjan (sattumoisin juuri Ouluun) postitse, jos hän korvaa postimaksun ja hieman vaivanpalkkaa. Toki, ja niin kirja sai yhden lukijan lisää.

Kun Bookabooka oli jo perustettu, tutustuin Kuinoma lainauspalveluun. Myös Kuinoman idea on lähtenyt omasta tarpeesta. Kuinoman perustaja Markku Jussila huomasi omassa kaveriporukassaan harrastajien hankkivan monenlaista rompetta laskettelureissuja varten. Ei ainoastaan lautoja ja suksia, vaan myös piippareita, sondeja ym. ym.

Ja paljonko niitä käytetään? Muutama viikko vuodessa.

Mitä järkeä on siinä, että hyvät harrastusvälineet makaavat suurimman osan ajasta vailla käyttöä? Ja silti monet haaveilevat vielä parempien varusteiden hankkimisesta. Jussila pähkäili, että hän käyttäisi mielellään parhaita mahdollisia tavaroita, jos vaan voisi. Mitäpä, jos jokainen jengistä hankkisi vain muutaman varusteen, mutta aivan ehdotonta huippulaatua. Ja siihen ympärille systeemi, jonka avulla tavaroiden omistajat voisivat reilun pelin säännöillä vuokrata näitä kamoja toisilleen ja toisiltaan. Ja jos ja kun aina välillä jotain menee pieleen, niin sitä varten on etukäteen sovitut menettelytavat.

Jotenkin näin Kuinoma syntyi, ymmärtääkseni.

Markku oikaiskoon kommenttiosuudessa pahimmat väärinkäsitykseni. Ja Kuinomassa voi tietysti lainata ja vuokrata mitä tahansa, ei ainoastaan ulkoiluvarusteita. Kuinoma on mainio idea, etten sanoisi.

Kun haluat jelpata kanssaihmisiäsi, niin anna kirjasi vuokralle. Jos sinulla on muuta vuokrattavaa, tee se Kuinomassa. Hopi, hopi!