Vuokrasin kirjan

Eduskunnan puhemiehelle

KIRJALLINEN KYSYMYS 791/2009 vp
Oppikirjojen vuokraustoiminta yksityishenkilöiden välillä

Omistamansa teoksen vuokraaminen toiselle yksityishenkilölle korvausta vastaan on sallittua, kun vuokraus on kahden yksityishenkilön välinen toimi. Toimen ei kuitenkaan katsota olevan kahden yksityishenkilön välinen, jos he ovat löytäneet toisensa palvelun kautta, joka välittää vuokraajien yhteystietoja, mutta ei kuitenkaan itse kirjoja.

Esimerkkinä tästä on viime aikoina paljon mediahuomiota saanut tapaus Bookabooka, jossa kaksi opiskelijaa on perustanut palvelun, joka välittää juuri edellä mainittuja yhteystietoja. Vuokralle tarjottavasta kirjasta kiinnostunut henkilö pyytää vuokralleantajan tiedot palvelusta tekstiviestillä, ja loppu on hänen ja vuokraajan välillä tapahtuvaa toimintaa. Palvelu on uusi ja innovatiivinen. Se edistää kirjojen kierrätystä ja helpottaa opiskelijoiden toimeentuloa, kun kirjat voi saada lainaan pientä korvausta vastaan uusien ostamisen sijaan. Palvelu ei myöskään kerää toiminnalla juurikaan voittoa itselleen, vaan välittää yhteystiedot 0,95 euron nimellistä korvausta vastaan, josta suurin osa menee suoraan teleoperaattoreille. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus on kieltänyt Bookabookaa jatkamasta toimintaansa sillä perusteella, että se rikkoo tekijänoikeussäädöksiä.

Oppikirjat ovat Suomessa todella kalliita, ja opiskelijoiden on usein pakko maksaa niistä suuriakin summia. Tämä on yksi syy siihen, että työnteko opiskelun ohella on usein välttämätöntä ja opiskeluajat pitenevät. Kirjojen kierrättämisestä hyötyisi moni taho, mutta usein sen toteuttaminen on vaikeaa, jos halukkaita ostajia tai vuokraajia ei löydy. Bookabooka on juuri tällainen foorumi, joka yhdistää kirjaa tarjoavan ja tarvitsevan, ja siksi sen ja muiden vastaavien opiskelijaa auttavien palveluiden toimintaa tulisi kannustaa ja edesauttaa oikeustoimilla uhkailun sijaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että kaikkia osapuolia hyödyttävä oppikirjojen kierrätystoiminta voidaan mahdollistaa myös lain puitteissa?

Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2009

Arja Karhuvaara /kok

Ensimmäinen kirjavuokraus oli menestys.

Kirjan omistaja oli tyytyväinen ja vuokralainen oli tyytyväinen. Win-win, molemmat voittivat.

(Myös meidät yhdistänyt kahvilanpitäjä sai 95-senttisensä.)

Koulumatkani on 10 km. Kuljen matkan polkupyörällä. Fillarimatkat käytän ajatteluun. 10 x 40 minuuttia viikossa, suosittelen sekä ajattelua että pyöräilyä!

Nyt on paljon ajateltavaa, molemmat aivosolut joutuvat töihin. Olenko keksinyt jotain ainutlaatuista? Miksi en ole koskaan kuullutkaan kirjojen vuokraamisesta? Jos idea on muka hyvä, niin kai sen joku on jossain jo toteuttanut?

Seuraavana päivänä koululla kerron kurssikirjojen vuokraamisesta ystävilleni Sannalle ja Antille. Molemmat innostuvat ja lähtevät heti mukaan suunnittelemaan kurssikirjavuokraamoa. Ihmettelemme kolmistaan, kuinka emme osaa googlata esiin ensimmäistäkään kurssikirjavuokraamoa. On vuosi 2006. Nyt kaksi vuotta myöhemmin tilanne on toinen, muutamissa paikoissa eri puolilla Maapalloa voi vuokrata kirjoja, myös kurssikirjoja. Yhteistä kaikille on, että kirjat ovat vuokraamon omia. Minä keksin, että

opiskelijat vuokraavat kirjoja toisiltaan ja toisilleen,
ilman välikäsiä.

Minun kurssikirjavuokraamoni ei omista yhtään kirjaa eikä ole kirjavuokrauksen osapuoli. Kirjojen vuokraus tapahtuu suoraan vuokranantajan ja vuokralaisen välillä. He sopivat keskenään, missä ja millä hinnalla he vaihtavat kirjat ja vuokrarahat.

Käyttäjille ilmainen palvelu tietysti sopii, mutta liikeideana ilmaispalvelun tarjoaminen vaatii vielä pohtimista.