Vuokrasin kirjan

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen kirjoittaa tämän päivän lehdessä (taas!) Bookabookasta. Syystä tai toisesta teksti ei päässyt lehden nettiversioon, paitsi maksulliselle puolelle. Niinpä julkaisen kolumnin tässä kokonaisuudessaan, Sanoma Newsin ja kirjoittajan luvalla.

NÄKÖKULMA

Lakimiehet ideoita vastaan

Esa Mäkinen

Helsingin Sanomat

Suomalaiset poliitikot ja yritykset ovat viime vuodet puhuneet suu vaahdossa innovaatioista ja tarpeesta löytää “uusia Nokioita”.

Haaveena on, että joku keksisi niin omaperäisen liikeidean, että siitä saataisiin luotua vaurautta jauhava mylly.

Pitää olla luova, pitää ajatella vakiintuneiden kaavojen vastaisesti, pitää olla ennakkoluuloton.

Ja mitä tapahtuu, kun joku toimii näin? Lakimiehet soitetaan hätiin, jotta idea saadaan tukahdutettua.

Näin on käynyt kirjoja verkon kautta vuokraavalle Bookabooka-palvelulle. Pari opiskelijaa pani pystyyn firman ja nettisivun, jonka kautta toisiaan lähellä asuvat ihmiset voivat ostaa, myydä ja vuokrata kirjoja. Bookabooka välittää yhteystietoja, ei kirjoja.

Kustannusyhdistyksen, Kopioston sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen mielestä toiminta on laitonta. Ne vaativat vuokratoiminnan lopettamista ja ovat uhanneet oikeustoimilla.

Tämä on hysteerinen ja käsittämätön reaktio.

Pari nuorta on kehittänyt uudenlaisen tavan välittää kirjoja netissä. Eikö olisi järkevämpää istua neuvottelupöytään miettimään, voisiko tästä syntyä liiketoimintaa?

Jos internet-ajan ajattelua arvostettaisiin kirja-alalla, Bookabookan perustajille olisi annettu rahaa ja kehotettu tekemään palvelusta vieläkin parempi. Samalla olisi voitu miettiä, miten kirjojen tekijät saisivat heille täysin oikeutetusti kuuluvan osansa.

Vallankumouksellisen idean tunnistaminen on vaikeaa, melkein yhtä vaikeaa kuin sellaisen keksiminen.

Yksi mahdollinen tunnusmerkki on uusien ajatusten herättämä vastarinta.

Jos valtio kehottaa opiskelijoita innovaatioihin, yrityksiä pitäisi yhtä vahvasti patistaa uusien ajatusten sietämiseen ja laaja-alaisuuteen.

Lakimiesten sijaan suomalaisten edunvalvontajärjestöjen kannattaisi palkata nörttipartioita ja nettivelhoja. He ovat yleensä pukumiehiä parempia tunnistamaan, milloin kyseessä on bisnesidea eikä rikos.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja.

Uusi käyttötapa Bookabookalle!

Bookabookan kirjahaku on tehty niin helppokäyttöiseksi kuin suinkin. Hakukenttään kirjoitetaan yksi tai useampi hakusana, aivan samalla tavalla kuin Googlen haussa. Sitten klikataan Hae-painiketta ja selataan osumia.

Hakutulokset poimitaan kaikista niistä kirjojen tiedoista, joita kirjojen omistajat ovat tallentaneet. Mukaan tulevat teoksen nimi, kirjoittajan tai kirjoittajien nimet sekä vapaa kuvaus kirjasta.

Keksimme melontaystäväni Jaakon kanssa, että tällä tavoin voi helposti perustaa erikoiskirjaston.

Avokanoottiyhdistyksen jäsenillä on kosolti hyviä melontakirjoja. Monet kirjoista on varta vasten tilattu tai tuotettu ulkomailta. Kuten fanaattiset harrastajat yleensä, monet avokanotistit olisivat valmiita lainaamaan kirjojaan toisille lajista kiinnostuneille. Kirjaston kerääminen vain pitäisi organisoida jotenkin. Tässä Bookabooka tulee avuksi helpon hakutoimintonsa kanssa.

Kun Jaakko tarjoaa melontakirjoja Bookabookassa, hän tallentaa jokaisen kirjan kuvaukseen sanan melonta. Siinä kaikki. Nyt Bookabookasta on helppo etsiä melontakirjoja joko tekemällä melonta-haku tai käyttämällä automaattista linkkiä
www.bookabooka.fi/search/work/melonta

Kuka perustaa seuraavan erikoiskirjaston?

Kun Bookabooka oli jo perustettu, tutustuin Kuinoma lainauspalveluun. Myös Kuinoman idea on lähtenyt omasta tarpeesta. Kuinoman perustaja Markku Jussila huomasi omassa kaveriporukassaan harrastajien hankkivan monenlaista rompetta laskettelureissuja varten. Ei ainoastaan lautoja ja suksia, vaan myös piippareita, sondeja ym. ym.

Ja paljonko niitä käytetään? Muutama viikko vuodessa.

Mitä järkeä on siinä, että hyvät harrastusvälineet makaavat suurimman osan ajasta vailla käyttöä? Ja silti monet haaveilevat vielä parempien varusteiden hankkimisesta. Jussila pähkäili, että hän käyttäisi mielellään parhaita mahdollisia tavaroita, jos vaan voisi. Mitäpä, jos jokainen jengistä hankkisi vain muutaman varusteen, mutta aivan ehdotonta huippulaatua. Ja siihen ympärille systeemi, jonka avulla tavaroiden omistajat voisivat reilun pelin säännöillä vuokrata näitä kamoja toisilleen ja toisiltaan. Ja jos ja kun aina välillä jotain menee pieleen, niin sitä varten on etukäteen sovitut menettelytavat.

Jotenkin näin Kuinoma syntyi, ymmärtääkseni.

Markku oikaiskoon kommenttiosuudessa pahimmat väärinkäsitykseni. Ja Kuinomassa voi tietysti lainata ja vuokrata mitä tahansa, ei ainoastaan ulkoiluvarusteita. Kuinoma on mainio idea, etten sanoisi.

Kun haluat jelpata kanssaihmisiäsi, niin anna kirjasi vuokralle. Jos sinulla on muuta vuokrattavaa, tee se Kuinomassa. Hopi, hopi!

Markkinoinnin kirja olisi maksanut kahdeksan kymppiä. Kävin mieluummin etsimässä sitä kouluni kirjastosta.

Kaikki viisi kappaletta olivat lainassa.

Sitten menin koulun kuppilaan. Edelläni oleva opiskelija jäi ilman kahviaan, koska alle euron ostosta ei voinut maksaa pankkikortilla. Myyjä ehdotti kahvileipää lisäksi, mutta silloin ei pankkitilin kate olisi riittänyt. Näin opiskelijalla juuri etsimäni kirjan. Sanoin, että vuokraa minulle tuo kirja kympillä! Kaupat syntyivät, vuokrasin kirjan ja pääsin tentistä läpi.